Onhan se mukavaa, että blogini on innostanut ihmisiä: tarttumaan pihteihin ja helmiin, ostamaan ja käyttämään koruja ja näköjään myös käyttämään bloginimessä esiintyvää harvinaista ja vanhahtavaa sanaa, porua. Löysin nimittäin blogimaailmaa selaillessani toisen korublogin, nimeltään Porua koruista. Nimimerkkikin oli niin lähellä omaani, että melkein otan kunnian ideoista itselleni. Toivottavasti tämä kuitenkin on suurta sattumaa.
Blogini nimi on nykyään myös toiminimeni ja kaupparekisteriin asti rekisteröity. Nimihän tuli vuonna 2008 kun ystäväni kuuli puhelimessa uuden harrastukseni, koruilun, väärin ja ihmetteli miksi olin ruvennut poruilemaan eli itkeskelemään. No, kun sanat hyvin rimmaavat, päätin käyttää väärin kuultua sanaa hyväkseni. Ja koska alitajuntaisesti näköjään tiesin korujen teon “leviävän” käsiin, katsoin YTJ:n sivuilta olisiko joku jo rekisteröinyt tuon sanaryppään. Ei ollut. Myöskään googlettamalla en löytänyt vastaavaa mistään.
Nimimerkkini taakse taas kätkeytyy nimeni alut, ei siis ole mitään tekemistä kissojen tai miehen kanssa. Tai no, sukunimen otin mieheltäni naimisiin mentyämme
Tokihan korujen blogimaailma on täynnä sanoja Koru ja Helmi kun ne tässä hommassa ovat keskeisellä paikalla. Mutta tuo Poru on melko harvinainen sana korujen kanssa käytettynä. Muuten kyllä näyttää yleistyneen sanan käyttö myös mediassa, asia selvisi taas googlettamalla. Ja tietenkin kun blogini ei ole tavaramerkki tai patenttisuojattu tms. niin kaikki on mahdollista. Toivon vaan, ettei ihmisillä mene blogit ja korut sekaisin.
Mutta, jotta päivä ei olisi täynnä synkkää pohdintaa ja harmaita pilviä, laitetaan loppuun vielä muutama rannekoru, joita nyt näköjään olen innostunut enimmäkseen tekemään.
makeanvedenhelmiä, siniseksi värjättyä vuorikristallia (aivan ihanan värisiä luonnossa!) ja labradoriittimöhkäle, kuvassa kamalan vihertävä, oikeasti hohtaa melko sinisenä.

Akaatti- ja magnesiittirondelleja, savukvartsi ja värjätty vuorikristalli, hopeoitu metalli.

Lämmintä syyspäivää kaikille lukijoille!