RSS:
Merkinnät
Kommentit

Ihan aluksi kiitän kaikkia ihania lukijoitani, täällä on käyty korujani jo yli 12000 kertaa kurkkimassa!

Toiseksi haluan kiittää kaikkia kommentoijia, teistä saa aina voimaa jatkaa rakasta ja tärkeää harrastustani. Kiitos!

Päätin vaihtaa blogini alustan toiselle palveluntarjoajalle: tätä WP:n ilmaista blogipohjaa on helppo käyttää mutta siinä on tietyt rajoitukset ja haluan jo eteenpäin, avarammille vesille :)

Tervetuloa siis uudistuneeseen blogiini

KoruPoru Design

Pientä narinaa…

Onhan se mukavaa, että blogini on innostanut ihmisiä: tarttumaan pihteihin ja helmiin, ostamaan ja käyttämään koruja ja näköjään myös käyttämään bloginimessä esiintyvää harvinaista ja vanhahtavaa sanaa, porua. Löysin nimittäin blogimaailmaa selaillessani toisen korublogin, nimeltään Porua koruista. Nimimerkkikin oli niin lähellä omaani, että melkein otan kunnian ideoista itselleni. Toivottavasti tämä kuitenkin on suurta sattumaa.

Blogini nimi on nykyään myös toiminimeni ja kaupparekisteriin asti rekisteröity. Nimihän tuli vuonna 2008 kun ystäväni kuuli puhelimessa uuden harrastukseni, koruilun, väärin ja ihmetteli miksi olin ruvennut poruilemaan eli itkeskelemään. No, kun sanat hyvin rimmaavat, päätin käyttää väärin kuultua sanaa hyväkseni. Ja koska alitajuntaisesti näköjään tiesin korujen teon “leviävän” käsiin, katsoin YTJ:n sivuilta olisiko joku jo rekisteröinyt tuon sanaryppään. Ei ollut. Myöskään googlettamalla en löytänyt vastaavaa mistään.

Nimimerkkini taakse taas kätkeytyy nimeni alut, ei siis ole mitään tekemistä kissojen tai miehen kanssa. Tai no, sukunimen otin mieheltäni naimisiin mentyämme :)

Tokihan korujen blogimaailma on täynnä sanoja Koru ja Helmi kun ne tässä hommassa ovat keskeisellä paikalla. Mutta tuo Poru on melko harvinainen sana korujen kanssa käytettynä. Muuten kyllä näyttää yleistyneen sanan käyttö myös mediassa, asia selvisi taas googlettamalla. Ja tietenkin kun blogini ei ole tavaramerkki tai patenttisuojattu tms. niin kaikki on mahdollista. Toivon vaan, ettei ihmisillä mene blogit ja korut sekaisin.

Mutta, jotta päivä ei olisi täynnä synkkää pohdintaa ja harmaita pilviä, laitetaan loppuun vielä muutama rannekoru, joita nyt näköjään olen innostunut enimmäkseen tekemään.

makeanvedenhelmiä, siniseksi värjättyä vuorikristallia (aivan ihanan värisiä luonnossa!) ja labradoriittimöhkäle, kuvassa kamalan vihertävä, oikeasti hohtaa melko sinisenä.

Akaatti- ja magnesiittirondelleja, savukvartsi ja värjätty vuorikristalli, hopeoitu metalli.

Lämmintä syyspäivää kaikille lukijoille!

Madagasgarin fossiili-kiveä nahkanauhassa, hopeoitu metalli, intialainen s-lukko
MYYTY

Mustakivi-kiveä, labradoriittii-möhkäle, hopeoitu metalli, joustonauhassa

Mustakivi-kiveä, antiikkihopeoitu metalli, salmiakin muotoisen kiven oletan olevan jotain Jaspista.
MYYTY

Hyvin maskuliiniset väritykset ja korunosat, miestestiryhmä hyväksyi nämä. Makeinta oli kun kaikki (näitä on siis lisää!!!) korut oli yhtäaikaa ranteessa …

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Tänä talvena ei ole tiedossa matkaa etelän aurinkoon, ainakaan vielä. Kaipaan aurinkoa ja valoa ja lämpöä juuri nyt ihan mielettömästi ja koko kroppa tuntee sen: väsymys pahenee pahenemistaan D-vitamiinilisästä huolimatta koko perheellä. Eilen illalla en jaksanut koruilla vaan lysähdin sohvaan television ääreen. Kun sitten kömmin nukkumaan, oli koruideoita päätulvillaan ja harmitti, kun ei jaksanut nousta niitä edes kirjaamaan muistikirjaan.

Mutta tässä pari vitamiinilisää ja etelän turkoosia:

Makeanvedenhelmiä ja apatiittirondelleja kera hopeoidun metallin

Helmiäislasihelmiä ja hopeoituja lasihelmiä

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kortteja ja koruja

Löysin kirjakaupasta aivan ihania korttipapereita, rusetteja sekä nauhoja, ja nehän piti ostaa omaksi. Muutama viikko sitten tein yhden tilausrannekorun ja askartelin samalla tyttären kanssa muutaman kortin.

Illan tullen pöydän ääressä kävi myös poikani tekemässä pari hienoa korttia.

Ne Helmet

Ne Helmet ovat nuo makeanvedenhelmet, joiden väristä ei oikein saa selvyyttä: tumman punaisia vai ruskeita, kirsikka vai luumu, hieman kuparia ja pronssia: ehkä niitä kaikkia. Niissä on hauskaa ja kiehtovaa juuri tämä värin leikki. Ei sen ihmeellisempiä Helmiä siis. Löysivät lopulta paikkansa…


Väliin heittelin pieniä kivinugetteja joiden lopullinen väritys paljastui vasta päivänvalossa. Mutta olkoon niin. Tuo kuparinen sudenkorento halusi kovasti mukaan: vielä viimeinen hetki kesää…


Kaulakorusta tuli melko pitkä ja on ilman lukkoa. Tuon antiikkikuparisen rinkulan ansiosta sudenkorennon voi nostaa sivulle, lähemmäs kaulaa, kuin rintakoruksi, tai jättää alas riipukseksi.

Tälle sudenkorennolle tämä kesä oli viimeinen…onneksi näitä oli tuo toinenkin.

Nautitaan ruskasta!

LAHJA YSTÄVÄLLE! eli EI VAPAA

Helmikiusaus

Tapahtuukohan muille koskaan näin?

Jotkut Helmet kiusaavat päivästä toiseen ja huutelevat haluavansa koruksi ja äkkiä. Pyöritellään niitä pöydällä, katsellaan ja mietitään, siirretään sivuun ja tehdään välillä muuta. Koko ajan Helmet siinä pöydänlaidalla kiinnittävät huomion itseensä kunnes nauha on pakko purkaa ja ottaa Helmet käteen. Pääsevät mukaan sommitelmaan muiden helmien, kivien ja korunosien kanssa mutta lopulta huutavat Helmet jäävät kokonaan pois korusta! Ja syntyy jotain ihan muuta! Ja taas Helmet siirretään pöydän sivuun huutelemaan ja anelemaan paikkaansa….

Näin syntyi tämä rannekoru, ne Helmet eivät sitten sopineetkaan tähän.

MYYTY!

Akaatti ja marmori, pronssimetalli.

PS. Ne Helmet pääsivät eilen illalla koruun eivätkä enää kovin äänekkäästi huuda :)

Tuo lastenlaulu soi päässäni tätä tehdessä ja hyräilin sitä koko ajan. Talviset kylmät värit tässä onkin: sinisenharmaita makeanvedenhelmiä (väri Sea Spray), kahta erimuotoista akvamariinia ja papuketju hopeoitua metallia. Hopeanvalkea lasisydän. Hrrrrrr….

Kaulakoru, pitkä. Papuketju tulee niskaan ja kivet ja helmet eteen. Tai yksi kiviketju taakse. Monikäyttöinen vaikka ei ole lukkoa. Kuva on kyllä sotkuinen kasa…

Kunnon vankkaa miehistä kiveä (nimi on simppelisti Black Stone) eikä mitään hurlumheitä ja blingblingiä. Siinä pari vaatimusta miehiltä miehisiin koruihin. No, nyt niitä olisi tarjolla, aluksi ranteeseen. Toisessa antiikkihopeoitu tabletti, toisessa punertavaa, kunnon marmoria. Nahkanauhassa, solmittuna intialaiseen S-lukkoon, miehisessä käytössä hyviksi koetut. Molemmat.

Kävin läpi helmiäislasivarastojani ja totesin helmiä olevan liikaa ja lähes kaikissa väreissä. Ei muuta kuin helmet käyttöön, hillot on nyt hillottu! Tein iltapuhteeksi varmaan kymmenen rannekorua, lilan eri sävyissä ja hopeanvärisenä. Yksinkertaisimmillaan laitoin vain pienen metallisen sydämen väliin, sitten enempi metallihelmiä hopeavärin kanssa. (Kuva otettu pikaisesti ennen Myyntipaikkaan toimitusta)

Lopuista hopeanvärisistä tein itselleni uniikit testikorut. Hyvin on joustolanka ja solmut kestäneet jokapäiväistä käyttöä.

Tämä rannekoru on tehty ja ostettu varmaan vuosi sitten mutta ostaja toivoi pari helmeä lisää: olipas metsästämistä 20mm turkoosihelmissä sillä vasta tänä syksynä messuilta löysin oikeaa sävyä ja kokoa lisää ja sain korun valmiiksi.

Ihanasti kuvaaja kameroineen pilkistää noista helmistä :)

Iloa päiväänne!

Vanhemmat artikkelit »


Mainos